Björn Wahlroos oli Ylen ykkösaamussa ja valaisi ajatuksiaan. Olin monista asioista kanssaan samaa mieltä, kuten nykyhallituksen toimintakyvystä, mutta erojakin löytyi. Mies vaikutti kovin itsevarmalta, joka sopiikin hyvin monien psykologien käsitykseen taloustieteilijöistä. Hän myös tunnusti ettei eliitti varmastikaan pysty ymmärtämään köyhyyttä kaikilta osin. Tässä onkin yhteiskunnan perustava ongelma. Päätöksiä kun usein tekevät ne, jotka ovat kovin varmoja itsestään, toisin sanoen itsepetoksen vallassa. Eri päissä yhteiskuntaa olevien ihmisten näkemykset siitä, mitä pitäisi olla, ovat kovin erilaiset. Keskeisenä ongelmana näen juuri näiden näkökohtien yhteensovittamisen. Lienee selvää, ettei nykyinen eripurahallitus tähän kykene. Eritelläänpä.
Eliitti katsoo kansaa kuin karjaa. Miettii kuinka sitä voitaisiin ohjata haluamaansa suuntaan. Miettii suuria linjoja tilastojen valossa. Kuvittelee tietävänsä noiden karkeiden yksinkertaistusten perusteella yhteiskunnasta kaiken oleellisen, ja esim. ennustamaan ihmisten käyttäytymisen. Yrittää pakottaa kansaa olemaan markkinoilla aktiivisia toimijoita ymmärtämättä syitä passiivisuuteen.
Kansa taas ei ajattele yhteistä hyvää, ei näe kokonaisuuksia, keskittyy vain oman hyvinvoinnin maksimoimiseen. Miten senkin kukin itselleen rationalisoi. Monet ovat taipuvaisia pitämään kiinni vanhoista tutuista rutiineista, ja pelkäävät kaikkea muutosta. Sanovat, että ennen oli kaikki paremmin, ymmärtämättä että vain muutos on pysyvää. Vaaditaan muttei ymmärretä edellytyksiä vaatimusten täyttämiselle.
Tarvitaan "kolmas tie". Onko se sitten joku virkamieshallitus, joka päättää epädemokraattisesti keskuudessaan kaiken? Mieluummin ei. Itse olen taipuvainen näkemään koulutuksen ratkaisuna näihin ongelmiin. Eletään demokratiassa, ja jos tällä systeemillä todella halutaan mennä, on sivistettävä äänestävää kansaa. Eli enemmän opetettavia aineita kouluihin. Tai olemassa oleviin aineisiin monipuolisempi ohjelma, joka ottaa huomioon psykologian selittävän vaikutuksen. Lisäksi olisi mietittävä opetuksen muokattavuutta erilaisille oppijoille. Niistä PISA-tuloksista ei paljoa pidetä kiinni jos kaikki yritetään tasapäistää samaan muottiin "tehokkuuden" nimissä. Olemme kuitenkin neurologisesti varsin kirjavaa sakkia. Voisi myös painottaa oppimisen oppimista.
Mutta jälleen tulee esteeksi raha. Aina kun pitäisi tehdä jotain kivaa, kouluttaa lapsia, rakentaa tulevaisuutta, pitää huolta sairaista ja vanhuksista, vastaus on: Ei oo rahaa. Uskon kuitenkin ihmisen kekseliäisyyteen, ja siihen ettei kaiken tarvitse maksaa. Palannen tähän aiheeseen myöhemmin.
On tietysti selvää, ettei kouluttamallakaan tule tuloksia kovin nopeasti, mutta tykkään ajatella asioita geologisessa ajassa. Jossa siis kaikki ihmisen toiminta on verrattavissa silmänräpäykseen. Mutta jotta se ei jäisi siihen räpäytykseen, niin näitäkin on hyvä miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti