Katsoin arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelun Ylen Ykkösaamussa ja mies vaikutti varsin fiksulta silloin kun ei puhunut satuolennoista. Haastattelussa sivuttiin myös samaa sukupuolta olevien avioliittoa, ja päätinkin tähän nyt muotoilla oman näkemykseni asiasta.
Monen asiaan tunteella suhtautuvan mielipide on selkeä kyllä tai ei. Itse en jostain syystä osaa mieltää asiaa niin yksinkertaiseksi. Tässä täytyy tehdä vähän erottelua ainakin valtion ja uskontokuntien välille. Nähdäkseni valtion tehtävä on taata ihmisoikeudet ja esim kaikkien yhdenvertaisuus lain edessä. Rajoja täytyy tietysti avioliittoasiassakin olla, vaikkapa lajirajoja ei liene hyvä ylittää, ja suojaikärajallekin löytyy hyvät perustelut. Mutta kun kyse on aikuisista täysjärkisistä ihmisistä, ei valtio saa estää heidän onneaan, jos se avioliitosta on kiinni. Itse en ymmärrä kuinka kenenkään onnellisuus voisi olla kiinni jostain niin epämääräisestä ja triviaalista asiasta, mutta samalla en tietenkään halua sitä estääkään. Ei se ole keneltäkään pois.
Eli kyseessä on vakaumuksellinen asia, joka siis kuuluu uskontokuntien sisäiseen päätöksentekoon. Uskontokunnan voisi määritellä vaikka vakaumuksellisesti yhtenäisten ihmisten joukoksi. Joten jos uskontokunnan sisällä ollaan asiasta erimielisiä, ei kyseessä olekaan niin vakaumuksellisesti yhtenäinen joukko. Ei ole valtion tehtävä erotuomaroida toisten vakaumuksia. Siksi meillä on uskonnonvapauslakikin. Uskontokunnat tapelkoot sisäisesti erimielisyytensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti