sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Brrr...exit

Brexit lähestyy ja ans kattoo miten käy. Euroopan Unionilla on hyvä syy olla antamatta Britannialle liian hyvää sopimusta, jottei kukaan muu saisi vastaavia ajatuksia päähänsä. Kusipään mainetta ei kuitenkaan kukaan Unionissa halua. Briteille taas tuntuu pikkuhiljaa valkenevan, ettei heillä olekaan niin etuoikeutettu asema Unionin yhteistyöpiirin ulkopuolella, kuin jotkut ehkä luulivat. David Cameronin alkuunpanema prosessi on esimerkkitapaus toimivasta demokratiasta. Paitsi että kyseessä oli erittäin huonosti hoidettu kansanäänestys, jonka seurauksista kenelläkään ei ollut mitään käsitystä äänestyspäivänä, eikä taida oikein olla vieläkään. Myös lopputulema oli itselleni järkytys, enkä voinut käsittää miksi ihmiset äänestäisivät sillä tavoin itseään vastaan.
Mistä äänestyksen tulos sitten johtui?
Yhdysvaltalainen dokumentaristi Michael Moore sanoi mielestäni hyvin, kun totesi että ihmiset olisivat äänestäneet mitä vain, jos se tarkoittaa muutosta järjestelmään ja läimäystä vasten vakiintuneiden puolueiden kasvoja. Niin suivaantuneita he olivat poliitikkojen kyvyttömyydestä tehdä asioille mitään. Saman ilmiön voi tunnistaa vaikuttaneen täällä Suomessa eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015, sekä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa 2016. Protestikäyttäytymistä vaaleissa siis.

Miksi politiikka ei saavuta sille asettamiamme tavoitteita?
Ehkä kyseessä onkin suuremman mittakaavan juttu, joka tulisi ymmärtää sellaisena. Aikamme megatrendit väestönkasvu, syntyvyyden lasku, kaupungistuminen ja talouden murros ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa vanhat poliittiset viisaudet eivät enää päde. Vanhat talouskuri- ja muut mekanistiset toimenpiteet eivät välttämättä auta uudessa tilanteessa, etenkään jos mitään uudistuksia ei oikeasti tehdä. Vanhan järjestelmän ylläpitämisen sijaan voisimmekin etsiä rohkeasti uusia ajattelutapoja talouden hahmottamiseksi ja siihen vaikuttamiseksi. Voi olla ettei vanhan maailman elintasoakaan voida enää ylläpitää, koska se on perustunut halvalle energialle jota ei kohta enää ole, ja tietysti myös pienemmälle ihmispopulaatiolle luonnonvaroja jakamassa. Myös erilaiset kestävämmät energiaratkaisut tuonevat mukanaan erilaisia kustannusrakenteita, jotka tuovat uusia bisnesmalleja. Samalla vanhat työpaikat aloilta kuten hiilikaivoksista ja polttoaineen jalostusteollisuudesta tulevat häviämään. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös maailman- ja valtiontalouden hoitoon, siihen mikä toimii ja mikä ei. Kaikki tukimuodot sekä muut mekanismit voidaan joutua mylläämään perusteellisesti läpi jotta valtion talous pysyisi kunnossa ja rahaa riittäisi hyvinvointivaltiolle tärkeisiin asioihin. Tähän mylläykseen ei viime aikoina Suomessa olla oltu valmiita. On itse asiassa vaikea määritellä, mihin kulloinenkin viimeaikaisista hallituksista olisi ollut valmis.

Kun puhutaan hyvinvointivaltiosta ei pääpaino saisi olla rahalla, sillä se ei itsessään ole hyvinvoinnin mittari eikä sen tae. Sitä paitsi jatkuvilla leikkauksilla ei hyvinvointi ole ennenkään parantunut - ei potilaan eikä valtion. Jälleen motkotan siitä, että poliitikot tuntuvat olevan lähinnä lapion varressa, lapioimassa rahaa kasasta toiseen ja sitten takaisin, ilman mitään visiota siitä mitä kyseisellä rahalla olisi tarkoitus saada aikaan. Hyvinvoinnin saavuttaminen kaikille ja edelleen kehittäminen vaatisi laaja-alaisempaa lähestymistä. Voi olla että selvinä pitämiämme asioita joudutaan kyseenalaistamaan. Näihin kuuluvat fossiilisten polttoaineiden lisäksi mm. päihteet, terveyden käsite, verotus, erilaiset instituutiot, jopa itse valtio ja sen muoto.

Britannian lähtö EU:sta voi siis ollakin pidemmän päälle hyvä juttu, mikäli se aikaansaa uusia ajatuksia kansantalouden hoitoon, niin Britanniassa kuin EU:ssakin. Kyllä varmasti Unionin silmäätekevät ovat jo pohtineet syitä ja seurauksia moneen kertaan ja tämä saattaa poikia hyödyllisiä ideoita. Toisaalta pelkona on, että maa sulkeutuu ja ajautuu äärikonservatismiin, jolloin George Orwellin ja muiden dystopioitsijoiden karmeimmat visiot voivat jossakin muodossa käydä toteen. Tässä myös meillä eurooppalaisilla on jonkinmoinen vastuu.

Myös Yhdysvalloissa voivat puhaltaa muutoksen tuulet Trumpin jälkeen. Kongressiin valittiin marraskuun välivaaleissa ennätysmäärä naisia ja (suhteellisen) nuoria. Heillä ei ehkä ole semmoista pakkoa noudattaa tiettyä kulttuuria kuin vanhemmillaan, eivätkä he siis välttämättä kunnioita monia maata kurittavia perinteitä, kuten aselakeja, poliisin kovaotteisuutta, uskonnollista fundamentalismia tai poliittista epärehellisyyttä (mm. republikaaneja suosiva vaalitapa). He näkevät ja useasti ovat kiinnostuneita muiden maiden tavoista hoitaa asioita ja altistuvat vaihtoehtoisille järjestelmille. Näin asiat muuttuvat.
Tai sitten eivät.