Ilmastoraportti toisensa jälkeen toitottaa ilmaston lämpenevän yhä nopeammin. Tuomiopäivä siitä tulee, uskokaa pois. Poliitikot kuten Juha Sipilä ja Kimmo Tiilikainen puhuvat ilmastoteoista ja kaikille on selvää, miksi näitä tekoja pitää tehdä. Vai onko? Jotenkin vain vaikuttaa siltä, että nämä teot edustavat enemmän paineen alla taipumista ja vaatimuksille periksi antamista kuin omasta ymmärryksestä kumpuavaa tahtotilaa tai jonkinlaista idealismia. Tuntuu, että maamme päättäjät ovat lähteneet siitä, että ilmastonmuutos torjutaan jollakin yksittäisellä hallitulla manööverillä ja sitten sitä ei enää tarvitse ajatella. Tunnutaan myös ajateltavan, että kivihiili voidaan tuosta vain kieltää ja jos ei voida, niin sitten ei kielletä. Näin ei päästä kovin pitkälle, oli tavoite mikä vain.
Mitkä ovat syyt ilmastotekoihin? Näitä syitä on syytä pohtia, sillä kuinka muuten voimme selvittää tarvittavat teot? Ilmastonmuutoksen torjunta on toki tärkeää, mutta voi olla, että se on vähän huono argumentti suurelle yleisölle, koska ilmiö on globaali. Ilmastonmuutosta mitataan planeetanlaajuisen vuosittaisen keskilämpötilan muutoksella, joka ei ilmene tavallisen sukankuluttajan arjessa oikein mitenkään. Se on jotenkin kaukaista ja varmasti vaikea kenenkään ei-ilmastotutkijan täysin ymmärtääkään. Poliitikkojen puheessa usein korostuu Suomen etu ja näin pitänee ollakin. Miksei siis tätäkin asiaa ajeta kansallinen etu kärkenä? En nyt ajattele taloudellista etua, kuten päättäjät yleensä, vaan ilmanlaatua ja sen terveydellisiä vaikutuksia sekä suoraan, että kuluttamamme ravinnon ja veden kautta. Emme tiedä, mitkä kaikki sairaudet ja erilaiset oireet johtuvat, kokonaan tai osittain, ilmassa olevista pienhiukkasista sekä typen ja rikin oksideista. Pitkäaikainen altistuminen ylipäätään on vaikea osoittaa syyksi yhtään mihinkään, jos tuo aika tarkoittaa koko elämää, vertailukohtaa kun ei ole. Suhtautuisin siksi mieluummin torjuvasti fosiilisiin polttoaineisiin, miksei muihinkin poltettaviksi suunniteltuihin nesteisiin, ihan oletuksena.
Toinen hyvä syy "ilmastoteoille" on taloudellisuus. Maailman väestön edelleen kasvaessa energiantarpeemme kasvaa myös. Energian tuottaminen aurinko- tai tuulivoimalla on huomattavasti taloudellisempaa kuin minkään poltettavan asian kaivaminen, kuljettelu ja polttaminen. Sähkön käyttäminen liikuttamiseen on energiatehokkaampaa kuin minkään polttonesteen, eli energiaa ei mene hukkaan. Aina kun otetaan käyttöön uusi teknologia, joka on taloudellisempaa, on sillä väistämättä vaikutuksia myös talouden rakenteeseen. Jotkin ammatit häviävät, jokin tuoteryhmä katoaa markkinoilta ja ihmisten jokapäiväinen elämä muuttuu rutiinien muuttuessa. Ajatelkaapa vaikka sitä, kuinka internet on muuttanut ihmisten jokapäiväistä arkea viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tämä ei kuitenkaan ole uhka, vaan osa ihan normaalia kehitystä. Liika konservatiivisuus ja vanhasta ajattelusta ja talouden rakenteesta kiinni pitäminen ovat se oikea uhka, sillä se estää tarvitsemamme kehityksen, tai ainakin hidastaa sitä. Näin myöskään uuden tekniikan hyötyjä ei saada yhteiskunnan käyttöön kovin nopeasti. Jos joku on sijoittanut kivihiileen, ei ole valtion tehtävä heidän sijoituksiaan suojella.
Entäs sitten ne teot? Jos yritetään tehdä yksi iso teko ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ollaan jo menty pöpelikköön. Tämä vaikuttaa niin moneen yhteiskunnan osa-alueeseen, ettei ole realistista kuvitella useimpien asioiden vain jatkuvan entiseen malliin. Tässä muutoksessa on kyse prosessista. Sillä on suunta ja nopeus, eli se käyttäytyy kuin vektori. Kivihiilen kieltäminen on tietysti yksi asia, jolla ehkä saadaan energia-alan yritykset kehittämään ja ottamaan käyttöön sitä korvaavaa teknologiaa. Kieltäminen sinällään on vain huono "keino", koska se voidaan kiertää toteamalla ettei vaihtoehtoja ole. Tulisi siis mielestäni keskittyä enemmän lisäämään tuota korvaavaa teknologiaa porkkanoin, jotta kivihiili jäisi turhana pois käytöstä. Ja kun viimeinen kivihiilivoimala on suljettu, on ydinvoimaloiden vuoro. Tähän tarvitaan niitä vaihtoehtoja, eivätkä ne ole mitään yksittäisiä, keskitettyjä ratkaisuja jotka voidaan hallituksen päätöksellä rakentaa sormia napsauttamalla (kuten Olkiluoto 3, hehe), joka varmasti monia konservatiivipoliitikkoja miellyttäisi. Päinvastoin, tässä on mahdollisuus hajauttaa energian tuotantoa ympäri maata, jolloin verkon häiriönkestävyys paranee, ja energia ikäänkuin demokratisoituu. Tässä voi kuulla kaikuja siirtymästä pronssikaudesta rautakauteen. Pronssi oli kallista ja sen raaka-aineita, kuparia ja tinaa, ei ollut kaikkialla. Rautaa sen sijaan on Maan kuoressa melkein kaikkialla. Se vaatii vain riittävän lämpötilan, käytännössä osaamisen tason, ja se on oikein käsiteltynä paljon pronssia käyttökelpoisempaa. Energian suhteen tässä voidaan nähdä myös tarve uudenlaiselle hallinta-ajattelulle. Valtion ei aina tarvitse olla päsmäröimässä kaikessa tuottaakseen (lähinnä kai itselleen) illuusion hallinnasta. Suunta on, ja sen pitäisikin olla, kohti "lähidemokratiaa", jossa ihmiset ja heistä koostuvat yhteisöt itse hoitavat mahdollisuuksien mukaan asioitaan, tehden yhteistyötä naapureiden kanssa. Hallinnan rakenne ei siis saisi olla liian jäykkä, koska se hidastaa, jopa estää kehitystä. Sanon näin siitä huolimatta, että olemme viime aikoina nähneet paljon kansalaisaktivismia myös kyseenalaisten asioiden puolesta. Uskon järjen voittavan, kun kulttuuri on terve. Siis vektorit ojennukseen!
Tulisi siis tukea energian tuotantoa. Aurinko ja tuuli ovat kuitenkin varsin oikukkaita tuottajia, eivätkä ne aina osu yhteen, sen paremmin toistensa, kuin kulutuksenkaan piikkien kanssa. Tästä syystä olisi hyvä pyrkiä lisäämään myös energian varastointia sekä verkkotasolla, että kuluttajayksiköittäin. Jälleen, jos ajatellaan tätä yksittäisenä investointina, sen hinta hirvittää ja odotettu vaikutus tuntuu mitättömältä. Kuitenkin, jos sitä ajatellaan suuntavektorina, se on oikea suunta ja jokainen pieni askel on askel eteenpäin. Jos taas ollaan huolissaan yrityksistä, jotka menettävät tuloja muutoksen ansiosta, on syytä muistaa ne kaikki uudet bisnesmahdollisuudet, jotka tällaisen teknologian valmistaminen, maahantuonti ja asentaminen avaavat. Näitä bisneksiä ei kovin paljoa vielä ole, joten ne eivät aja äänekkäästi omia etujaan, eikä valtionhallinnossa niitä varmaan kuunneltaisikaan. Ne ovat kuitenkin yksi keino, millä ilmastotavoitteisiin on mahdollista päästä. Lisäksi hintalappu on hyvä jakaa kansalaisten kesken tukemalla hankintaa. Ja edelleen: teknologia kehittyy ja halpenee sitä nopeammin, mitä suurempi bisnes on. Luomalla markkina sähkön varastointitekniikoille luodaan myös uusia sijoituksia alan yrityksiin, jotka näin kykenevät ratkaisemaan kaikkiin teknologioihin väistämättä liittyviä ongelmia, sekä lisäämään volyymiaan.
Minusta tuntuu että pelko on tässä suuri hidastava tekijä. Pelätään talouden kärsivän, pelätään konservatiivisten äänestäjien kaikkoavan, pelätään kulttuurin muuttuvan liian nopeasti. Ei luoteta omiin kykyihin ratkaista ongelmia, sitä mukaa kuin ne ilmenevät...
...eli ei ole katsottu tarpeeksi MacGyveria.
