Homoliitoista

 Katsoin arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelun Ylen Ykkösaamussa ja mies vaikutti varsin fiksulta silloin kun ei puhunut satuolennoista. Haastattelussa sivuttiin myös samaa sukupuolta olevien avioliittoa, ja päätinkin tähän nyt muotoilla oman näkemykseni asiasta.

 Monen asiaan tunteella suhtautuvan mielipide on selkeä kyllä tai ei. Itse en jostain syystä osaa mieltää asiaa niin yksinkertaiseksi. Tässä täytyy tehdä vähän erottelua ainakin valtion ja uskontokuntien välille. Nähdäkseni valtion tehtävä on taata ihmisoikeudet ja esim kaikkien yhdenvertaisuus lain edessä. Rajoja täytyy tietysti avioliittoasiassakin olla, vaikkapa lajirajoja ei liene hyvä ylittää, ja suojaikärajallekin löytyy hyvät perustelut. Mutta kun kyse on aikuisista täysjärkisistä ihmisistä, ei valtio saa estää heidän onneaan, jos se avioliitosta on kiinni. Itse en ymmärrä kuinka kenenkään onnellisuus voisi olla kiinni jostain niin epämääräisestä ja triviaalista asiasta, mutta samalla en tietenkään halua sitä estääkään. Ei se ole keneltäkään pois.
 Eli kyseessä on vakaumuksellinen asia, joka siis kuuluu uskontokuntien sisäiseen päätöksentekoon. Uskontokunnan voisi määritellä vaikka vakaumuksellisesti yhtenäisten ihmisten joukoksi. Joten jos uskontokunnan sisällä ollaan asiasta erimielisiä, ei kyseessä olekaan niin vakaumuksellisesti yhtenäinen joukko. Ei ole valtion tehtävä erotuomaroida toisten vakaumuksia. Siksi meillä on uskonnonvapauslakikin. Uskontokunnat tapelkoot sisäisesti erimielisyytensä.

Perustamisviesti

 Vuorokaudenaikaa itse kullekin säädylle. Päätin perustaa blogin kun päässä pyörii moniaita ajatuksia, joille hyvin akustoidut seinäni eivät osaa vastata. :)
Tarkoitus ei ole olla mitenkään väkinäisen säännöllinen. Sanon vain jos on sanottavaa.
 Etsin ensin foorumia aiheeseen liittyen, mutta ne tuppaavat olemaan kaikki joko aatteellisia tai maksullisia (tai lopetettuja).

 Katsoin juuri Areenasta A-Talkin, jossa puhuttiin kiakkovieraista. Tässä lähetyksessä tuli erinomaisesti ilmi ne ongelmat jotka yhteiskuntaamme raastavat. Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Sana "käsittämätön" kuultiin monta kertaa. Onko niin, että peruskoulu on epäonnistunut tehtävässään kouluttaa meistä kaikista samalla tavalla ajattelevia? Vai onko niin, ettei se ole edes mahdollista? Tai tarpeellista?
 Mahtaisiko olla hyvä perustaa joku foorumi (sanan laajemmassakin merkityksessä) yhteisten asioiden hoidolle, ja niistä keskustelemiselle? Tarkoitan nyt rakentavassa hengessä käytävää keskustelua ilman aatteen paloa ja tyhjää retoriikkaa. Voiko asioista ylipäätään puhua niinä itsenään? Itse nimittäin koen edustuksellisen demokratian hieman ongelmalliseksi juuri tästä syystä.

 Kun "kansanedustaja" valitaan edustamaan "kansaa", hän itse asiassa menee edustamaan omaa viiteryhmäänsä. Seurauksena on hallituksen muodostusvaikeudet, sekä loputon köydenveto oikeiston ja vasemmiston, ja joissain asioissa muidenkin viiteryhmien välillä. On kovin amerikkalainen näkemys edellyttää kaikkia valitsemaan puolensa ja aloittamaan taistelu. Vaikka meillä täällä Suomessa on enemmän kuin kaksi puoluetta, ei yhteiskunta silti hyödy tuosta köydenvedosta. Itseään vastaan taisteleva organismi on edelleen tuhoon tuomittu. Kun koko keho on jännittynyt, ei ulospäin tule voimaa lihasten taistellessa toisiaan vastaan. Tämä ei tietysti koske sulkijalihasta, jolla siis vastalihasta ei ole. Mutta eipähän pärähdä housuun. ;)
 Ymmärrän tavallaan kiakkovieraita heidän ärtymyksessään, ja jollain tasolla kokoomuslaisiakin heidän kunnioittaessaan talouden lainalaisuuksia. Mutta muutosta parempaan saadaan odottaa kauan, jos ei kyetä löytämään uutta tapaa ajatella taloutta. Nykyäänhän talous on herra ja ihmisten on sopeuduttava sen tarpeisiin. Tähän olisi syytä saada muutos. Tuli on arkeologien mukaan ollut ihmisen palvelijana jo satoja tuhansia vuosia. Silti edelleen silloin tällöin se pääsee herraksi tuhoisin seurauksin. Toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa yhtä kauan alistaaksemme talouden ihmisen palvelijaksi.