lauantai 22. helmikuuta 2014

Monikulttuurisuudestakin

 Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, usein unohdetaan määritellä, mitä on kulttuuri. Kapeasti kulttuurilla voidaan tarkoittaa taidetta ja sen ympärillä pyöriviä toimijoita. Laajemmassa merkityksessä siihen kuuluvat lisäksi uskonto, urheilu, kieli, ruokavalio ja ruokailutavat, kodin järjestys, lasten kasvatusmetodit, yhdistystoiminta, kaupankäynti, politiikka, ja vaikkapa lait. Eli lyhyemmin kaikki ihmisen toiminta. Maahanmuuton vastustajat usein vetävät huolettomasti yhtäläisyysmerkkejä kaiken kulttuurisen toiminnan oheen, kuten muslimeja Suomeen = sharia-laki Suomeen. Edelleen vedotaan muiden monikulttuuristenkin maiden levottomuuksiin ja ehdotetaan syyksi maahanmuuttoa. On helppo osoittaa sellaista jonka näkee niin sanotusti naamasta, eli ihon väri tai muut geneettiset piirteet. Kulttuurit eivät toimi näin. Ihminen joka tulee Suomeen islamilaisesta maasta, ei varmaan edes halua tänne sharia-lakia. Eikö hän olisi silloin mennyt johonkin toiseen islamilaiseen maahan, jossa sellainen on tai jossa edes tiedetään, mitä se tarkoittaa? Itse haluan luottaa siihen, että ihmiset ovat fiksuja ja osaavat erottaa hyvät jutut huonoista. Omaksua uudesta kulttuurista toimivia asioita, ja tehdä parannusehdotuksia vanhaan. Johonkin tästä on mentävä, miksei siis eteenpäin?

 Todellisuudesta nähdään, että monikulttuurisuus rikastuttaa yhteiskuntaa, lisää luovuutta ja parantaapa geeniperimääkin. Ongelmatonta yhteisöelämä ei toki missään ole, mutta sen pelon takia ei kannata sulkeutua kuoreensa. Nämäkin ongelmat johtuvat ainakin enimmäkseen huonosta politiikasta tai vain olosuhteista (maanjäristykset seurauksineen, ulkovaltojen interventiot jne.). Pohjoisissa maissa etelän kiivas veri voi toki vaikuttaa kuohahtavan helpommin kuin kantaväestöllä (selvinpäin) keskimäärin, mutta sitä ei voi määritellä syyksi mihinkään ongelmaan.

 Suomenkin kulttuurissa on monia ulkomaisia vaikutteita, kuten hampurilaiset, pizzat, ja monet lähes yksinomaan sokeria sisältävät juomat. THL on ymmärrettävästi huolissaan näistä ulkomaisista vaikutteista, muttei ole kieltämässä maahanmuuttoa Pohjois-Amerikasta. Lakimme ja suuri osa muustakin kulttuuriksi miellettävästä on tullut meille Ruotsista, ja sinne muualta Euroopasta. Joulu on osin esikristillinen roomalainen juhla rusinaglögeineen ja lahjoineen, ja  vapun vieton perinteetkin ovat tuhatvuotisen valtakunnan perintöä.
 Muualla peribrittiläinen tee on peräisin Kiinasta, USA:n pizza on peräisin Italiasta, monien maiden perustuslait ovat sukua toisilleen, ja YK:n peruskirja niille.
 Ja tästä päästään - jos ei geologiseen - niin ainakin arkeologiseen aikaan:
Kulttuurit eivät ole mitään muuttumattomia pyhiä yksiköitä, joita ei voi eikä saa muuttaa. Ne ovat ajan kuvia. Kulttuureissa kuten muissakin kategorioissa, muutos on ainoa pysyvä asia. Sen sijaan että marisee ja vastustaa ilman järkisyitä, voisi olla luomassa uutta kulttuuria sellaiseksi kuin haluaa. Peräänkuulutan asioista puhumista. Pidetään ne hyvät jutut, tunnistetaan ongelmakohdat, ja korjataan ne niin kuin parhaiten osataan.
 Hyvänä esimerkkinä puutteellisesta spesifisyydestä poliittisessa keskustelussa voi pitää perussuomalaisten "argumentteja" Homoliitto-keskustelussa. Puhutaan polygamiasta. Puhutaan pedofiliasta. Puhutaan eläimiin sekaantumisesta. Muttei vahingossakaan itse asiasta. Avioliittoa miehen ja naisen välisenä asiana perustellaan milloin raamatulla, milloin perinteellä ja milloin voimassa olevalla lailla. Mikään näistä ei ole järkisyy olla muuttamatta lakia.
 Yhtä lailla on turha etsiä syyllistä Euroopan (ja laajemminkin) tämänhetkiseen kuohuntaan, etenkään syyllistämällä ihmisryhmiä. Järkisyyt löytyvät huonosta johtamisesta, vaikkei senkään toitottaminen mitään ratkaise. Ymmärryksen lisääminen ratkaisee.

 Siinä. Olen tunnistanut ongelman. Poliitikot,virheet korjaten eduskuntaan, mars!
;)