Onko pakko jos ei osaa?

Uusimmassa Pressiklubissa Ruben haastatteli Antti Rinnettä. Lähetyksessä pohdittiin sdp:n tilaa, tulevia puheenjohtajakahinoita sekä sosiaali- ja terveysministeri Susanna Huovisen ehdotusta siirtää kolmosolut Alkoon. Mainittakoon etten itse kuluta alkoholia, joten se ei ole kirjoitukseni vaikuttimena.
 Puolueiden tilaa tarkastellaan gallupein. Nämä tilastot kertovat kulloisenkin tilanteen jollakin tarkkuudella. Ne heijastelevat viimeksi kuluneiden viikkojen ja kuukausien tapahtumia ja niistä seurannutta mediamylläkkää. Niistä ei ole työkaluiksi kovin vakavaan päätöksentekoon. Ihmisen (siis myös sinun ja minun) mieli on niin järjestelmällisesti altis tulkitsemaan toiveitaan ja pelkojaan noista luvuista, ettei kannata luottaa itseensä tässä. Eli toisin sanoen vähemmän on näissä asioissa enemmän. Kun ei tiedä (tai välitä) gallupeista, on helpompi keskittyä itse päätettäviin asioihin. Tämä pätee sekä poliitikkoihin että äänestäjiin. Äänestäjän tehtävä ei ole voittajan veikkaaminen, eikä poliitikon tehtävä ole sen veikkaaminen, mistä kannatusta saisi. Ei ainakaan pitäisi olla.
 Myös puheenjohtaja valitaan puolueisiin varsin talousteoreettisin perustein. Tutkitaan "kuluttajien" mieltymyksiä ja valitaan puheenjohtaja sen perusteella. Näihin mieltymyksiin kuuluvat tietysti sukupuoli, ikä, horoskooppimerkki, lempiväri ja onko lemmikkieläintä. :) Erityisesti kokoomuksesta kuultaa tämmöinen, mutta lienee äänestävien jäsenten ajattelun taustalla muissakin puolueissa.
 Ja sitten on tämä keskiketterän alkoistuminen. Ehdotuksen motivaattorina ovat ymmärtääkseni sosiaali- ja terveysministeriön tilastot suomalaisten sairasteluista ja kuolinsyistä, joissa alkoholi näyttelee merkittävähkömmänpuoleisehkoa osaa. On luonnollista, että kyseisessä ministeriössä joku huolestuu ja haluaa tehdä asialle jotain. Ja kun kyseisen ministeriön toimiala on kapea, ovat ehdotetut työkalut yhtä kapeita. Esimerkiksi koulutus ei kuulune näihin. Näkisin kuitenkin tämän kaikkein suositeltavimpana tapana vähentää jonkin ravintoaineen tai vastaavan kulutusta. Itselleni riitti alkoholistien toimien seuraaminen ja kännisen örvellyksen näkeminen selvin päin, sekä sen miettiminen, mitä he tästä oikein saavat. Tietysti ehdotus toteutuessaan olisi myös pyllistys ruokakaupoille ja seuraisi kaljaralli Virosta ym eu-maista. Ja mitä sanoo eu:n kilpailuviranomainen Alkon monopolisoidessa keppanan? Hmm.
 Huovisella on tilanteessa kaksi painetta: Paine tehdä jotain palkkansa eteen ja paine miellyttää äänestäjiä (osin päällekkäiset). Valitettavasti hänen katsantokantansa näkyy olevan yhtä kapea kuin ministeriönsä ala. Tämä on ongelma. Kaikessa erikoistuminen on vienyt päätöksentekoa huonompaan suuntaan, koska asiat itse eivät ole näin toisistaan irrallisia ja riippumattomia. Onhan se toki keino vähentää oluen myyntiä Suomessa, mutta oliko tässä tarkoitus vaikuttaa niihin kuolinsyytilastoihin? Kyllä ihmiset hakevat alkomahoolinsa muualta, jos sitä ei Suomesta saa tai se on liian kallista. Niin on tehty ennenkin.
 Sama ilmiö on nähtävissä lääketieteen kehityksessä. Tieto on yhä sirpaleisempaa ja yhä enemmän tuijotetaan numeroarvoja ja tehdään mekaanisesti päätöksiä niiden perusteella. Eli hoidetaan tilastoja, ei ihmisiä. Usein myös lääketieteellisissä julkaisuissa on tulokset muotoiltu tyyliin: "Vähensi oireita n%" jne. Kukaan ei puhu parantumisesta ja ongelman ratkeamisesta.
Pitäisikin olla tiede, jonka perustehtävänä olisi muiden tieteiden yhdistäminen vastauksen löytämiseksi yhteiskuntaa vaivaaviin käytännön ongelmiin. Filosofia on aiemmin ollut tällainen. Liekö siitä siihen enää?
 Edelleen, yrityksiäkin johdetaan vastaavalla tavalla taulukoihin tuijottaen. Olenkin vitsaillut, että nykyajan yritysjohtajat voitaisiin korvata yksinkertaisella koodinpätkällä, joka tuottaa tietyn vasteen tiettyjen raja-arvojen ylittyessä tai alittuessa. Yrityksen tulos saattaisi jopa parantua kun tuohon pikkukoodiin vielä lisättäisiin joku satunnaismuuttuja, ettei kaikki olisi niin mekaanista ja systemaattisen huonoa. :)
Ei ole ihme ettei osata muuttua, kun tietoa on liikaa eikä sitä osata käyttää. Kehityksen paikka, koulutuksen kautta.

Eliitin ja rahvaan vastakkainasettelu

 Björn Wahlroos oli Ylen ykkösaamussa ja valaisi ajatuksiaan. Olin monista asioista kanssaan samaa mieltä, kuten nykyhallituksen toimintakyvystä, mutta erojakin löytyi. Mies vaikutti kovin itsevarmalta, joka sopiikin hyvin monien psykologien käsitykseen taloustieteilijöistä. Hän myös tunnusti ettei eliitti varmastikaan pysty ymmärtämään köyhyyttä kaikilta osin. Tässä onkin yhteiskunnan perustava ongelma. Päätöksiä kun usein tekevät ne, jotka ovat kovin varmoja itsestään, toisin sanoen itsepetoksen vallassa. Eri päissä yhteiskuntaa olevien ihmisten näkemykset siitä, mitä pitäisi olla, ovat kovin erilaiset. Keskeisenä ongelmana näen juuri näiden näkökohtien yhteensovittamisen. Lienee selvää, ettei nykyinen eripurahallitus tähän kykene.    Eritelläänpä.

 Eliitti katsoo kansaa kuin karjaa. Miettii kuinka sitä voitaisiin ohjata haluamaansa suuntaan. Miettii suuria linjoja tilastojen valossa. Kuvittelee tietävänsä noiden karkeiden yksinkertaistusten perusteella yhteiskunnasta kaiken oleellisen, ja esim. ennustamaan ihmisten käyttäytymisen. Yrittää pakottaa kansaa olemaan markkinoilla aktiivisia toimijoita ymmärtämättä syitä passiivisuuteen.

 Kansa taas ei ajattele yhteistä hyvää, ei näe kokonaisuuksia, keskittyy vain oman hyvinvoinnin maksimoimiseen. Miten senkin kukin itselleen rationalisoi. Monet ovat taipuvaisia pitämään kiinni vanhoista tutuista rutiineista, ja pelkäävät kaikkea muutosta. Sanovat, että ennen oli kaikki paremmin, ymmärtämättä että vain muutos on pysyvää. Vaaditaan muttei ymmärretä edellytyksiä vaatimusten täyttämiselle.

 Tarvitaan "kolmas tie". Onko se sitten joku virkamieshallitus, joka päättää epädemokraattisesti keskuudessaan kaiken? Mieluummin ei. Itse olen taipuvainen näkemään koulutuksen ratkaisuna näihin ongelmiin. Eletään demokratiassa, ja jos tällä systeemillä todella halutaan mennä, on sivistettävä äänestävää kansaa. Eli enemmän opetettavia aineita kouluihin. Tai olemassa oleviin aineisiin monipuolisempi ohjelma, joka ottaa huomioon psykologian selittävän vaikutuksen. Lisäksi olisi mietittävä opetuksen muokattavuutta erilaisille oppijoille. Niistä PISA-tuloksista ei paljoa pidetä kiinni jos kaikki yritetään tasapäistää samaan muottiin "tehokkuuden" nimissä. Olemme kuitenkin neurologisesti varsin kirjavaa sakkia. Voisi myös painottaa oppimisen oppimista.
 Mutta jälleen tulee esteeksi raha. Aina kun pitäisi tehdä jotain kivaa, kouluttaa lapsia, rakentaa tulevaisuutta, pitää huolta sairaista ja vanhuksista, vastaus on: Ei oo rahaa. Uskon kuitenkin ihmisen kekseliäisyyteen, ja siihen ettei kaiken tarvitse maksaa. Palannen tähän aiheeseen myöhemmin.

 On tietysti selvää, ettei kouluttamallakaan tule tuloksia kovin nopeasti, mutta tykkään ajatella asioita geologisessa ajassa. Jossa siis kaikki ihmisen toiminta on verrattavissa silmänräpäykseen. Mutta jotta se ei jäisi siihen räpäytykseen, niin näitäkin on hyvä miettiä.